Veronmaksajien rahat Fennovoimaan
Hallitus on tänään päättänyt esittää eduskunnalle Fennovoiman periaateluvan hyväksymistä. Samalla hallitus jätti pöydälle TVO:n ydinvoimalahakemuksen tuumaustaukoa varten. Fennovoima-päätös syntyi äänin 10-7. Vastaan äänestivät vihreiden kaksi ministeriä, neljä kuudesta SDP:n ministeristä sekä toinen RKP:n ministereistä. TVO-päätöksessä on kyse SDP:n puheenjohtajan halusta myöntää lupa myös sille, vaikka yhtiöllä on suuria vaikeuksia saada edellinen voimala valmiiksi.
Fennovoiman hankkeen tulevaisuus ratkeaa lopullisesti eduskunnassa, jossa ydinvoima on perinteisesti ollut omantunnon kysymys. Hallituskäsittelyn lopputulos tarkoittaa joka tapaukssa kuitenkin jo tässä vaiheessa vihreiden lähtöä hallituksesta. Muodollisesti olen tästä itsekin päättämässä lauantaina Seinäjoella puoluevaltuuskunnan ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa.
Pidän omaa suhtautumistani ydinvoimaan pragmaattisena. En esimerkiksi näe nykyisten ydinvoimaloiden käyttöturvallisuutta merkittävänä ongelmana. Nykyiset ydinvoimalat ovat kehittyneen tekniikan ja tiukentuneiden turvallisuusvaatimusten takia ainakin länsimaissa nähdäkseni vaarattomia. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut.
Ydinvoiman rakentamisesta on kuitenkin viime vuosikymmeninä tullut muilta osin moniongelmaista puuhaa. Ydinvoimaloiden rakentaminen on kallista ja ilmeisen kannattamatonta. Tämän ovat osaltaan osoittaneet TVO:n alituiseen viivästyvä OL3:n rakennustyömaa sekä se, että Fennovoiman saaminen kannattavaksi edellyttää sekä rakentamistyön täysin ongelmatonta sujumista että epärealistisen korkeaa ennustetta sähkön hintatasosta.
Miksi Fennovoiman heikko kannattavuus on ongelma? Siksi, että vaikka hanketta markkinoidaan suomalaisen teollisuuden pelastajana, ei juuri mikään teollisuusyritys kuitenkaan ole halukas sitä rahoittamaan. Ydinvoimalan suomalaisesta rahoitusosuudesta on jäämässä näillä näkymin vastaamaan miltei ainoastaan kuntien ja valtion omistamia yhtiöitä. Jos ja kun Fennovoima siis osoittautuu kannattamattomaksi investoinniksi, eivät pelissä ole kasvottomien pääomasijoittajien rahat, vaan tavallisten veronmaksajien rahat. Esimerkiksi kunnallisten energiayhtiöiden heikko tuottavuus heikentää niiden mahdollisuuksia tulouttaa voittoja kuntatalouteen, mikä puolestaan luo kunnallisverolle korotuspainetta.
Kangertelevat ydinvoimahankkeet myös haittaavat energiajärjestelmämme kehittämistä muilla tavoin. Kun kotimaiset pääomat sidotaan voimaloihin, jotka ovat kannattamattomia ja joiden valmistuminen viivästyy, jäävät monet uusiutuvan energian investoinnit tekemättä. Esimerkkinä käytetään usein Saksaa, joka on luonut itsestään uusiutuvan energian edelläkävijää, mutta lähempänäkin on tapahtunut paljon Suomea enemmän tällä saralla. Esimerkiksi käy Ruotsi ja Tanska, jotka ovat viidessä vuodessa rakentaneet yhteensä Fennovoiman vuosituotannon verran pelkästään tuulivoimaa.
Hanke on myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti arveluttava. Fennovoiman voimalatoimittajana toimiva Rosatom on Venäjän valtion tiukassa ohjauksessa oleva entinen ydinenergia- ja ydinaseministeriö. Venäjän viimeaikaiset toimet Ukrainassa ovat johtaneet eskaloituviin länsimaiden pakotteisiin Venäjää kohtaan. Viimeksi tänään Euroopan parlamentti on kehottanut EU:n jäsenmaita keskeyttämään energiahankkeensa Venäjän kanssa. Tähän johtopäätökseen päädyttiin Iso-Britanniassa jo maaliskuussa.
Hieman ironista on, että Fennovoiman hanketta puolustettiin pitkään – ja osittain edelleen – Venäjä-riippuvuuden vähentämisellä. On kiistanalaista vähentääkö voimala, jonka suurin omistaja sekä ainoa polttoaine- ja huoltotoimittaja on Venäjän valtio, riippuvuutta Venäjästä. Tästäkin riippumatta on selvää, että puheet venäläisen sähkön runsaasta tuonnista Suomeen ovat ylimitoitettuja. OL3:n valmistuttua tarve tuoda sähköä Venäjältä käytännössä loppuu, kuten oheisesta kuvaajasta voi havaita.

Venäläisen sähkön tuonti ja OL3:n ennustettu tuotanto. Lähde: Riku Merikoski
Hallituksessa on parempi vaikuttaa kuin oppositiossa. Tämä on fakta. Monipuoluehallitusten työn on kuitenkin syytä perustua luottamukseen. Keväällä 2011 vihreät olivat vaalitappion jälkimainingeissa jo matkalla oppositioon. Perussuomalaisten kieltäydyttyä hallitusvastuusta vihreät kuitenkin kantoivat vastuunsa isänmaasta ja osallistuivat hallitukseen. Tällöin puolueessa päätettiin, että vaalitappion kärsineeseen kokoomuksen ja keskustan hallituskokoonpanoon ei enää osallistuta ja muodostettuun sixpack-hallitukseen osallistutaan sillä ehdolla, että hallitus…
- vähentää köyhyyttä ja parantaa perusturvaa muun muassa nostamalla perusturvaa vähintään 100 euroa
- parantaa ympäristön- ja ilmastonsuojelun tasoa esimerkiksi säätämällä ilmastolain ja
- ei myönnä periaatelupia uusille ydinvoimaloille
Fennovoiman nyt hakemassa luvassa on myös asian esitelleen ministerin sanoin kyse normaalista periaatelupahakemuksesta ja sellaisena se myös käsitellään. Maailmantilanne sekä hankkeen tosiasiallinen sisältö on myös muuttunut niin merkittävästi aiemmasta, että yhteiskunnan kokonaisedun arviointi on joka tapauksessa suoritettava uudelleen. Hallitusohjelmaa sopiessa vallinnut yhteisymmärryys siitä, ettei ydinvoimahankkeita edistetä, haihtui ilmaan, kun sekä Fennovoima että TVO ajautuivat ongelmiin.
Tämä on rikkonut luottamuksen hallituksen sisällä. Ilman luottamusta ja sovituista asioista kiinni pitämistä ei ole toimivaa hallitusyhteistyötä. Luonnollisesti voi kyseenalaistaa, onko uusien ydinvoimaloiden rakentamisen kategorinen kielto järkevää. Varmaa on kuitenkin, että Fennovoiman hanke ei sitä ole:
- voimala ei ole kannattava
- voimala rakennetaan pääosin veronmaksajien rahalla
- hanke viedään läpi ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilanteen kannalta huonoimpana mahdollisena aikana
Tässä on kylliksi syitä todeta, että yhteistyötä tässä hallituksessa ei voida enää jatkaa. Siksi minäkin äänestän viikonloppuna Seinäjoella hallituksesta oppositioon siirtymisen puolesta.
Vaikka tämä ei olekaan se tapa, jolla hallitustaipaleemme olisin suonut päättyvän, olen silti ollut tyytyväinen siitä, että energiakysymykset ovat herättäneet Suomessa vilkkaan keskustelun. Ensi vaaleissa päätetään, ketkä Suomen energiapolitiikasta vuosina 2015-2019 päättävät. Sitä silmällä pitäen on hyvä, että keskustelu viriää jo nyt.
Tässäkin taas unohtuu se, ettei energiapolitiikka ole päivänpolitiikkaa. Ennenkuin nyt suunniteltavat voimalat ovat toiminnassa on paljon vettä virrannut Kymijoessa. Loviisan voimalat vanhenevat ja aikanaan jäävät pois käytöstä. Japanin onnettomuus osoittaa, että vanhojen voimaloiden käyttöikää ei pidä jatkaa, siellä vain vanhimmat 1970-luvun voimalat vaurioituivat, samalla rannikolla uudemmat eivät. Parempi siis korvata uusilla ja paremmin suunnitelluilla. Tämä tietysti tekee niistä entistä kalliimpia, ja ydinvoiman hinta perustuukin siihen, että niiden turvallisuusvaatimukset ovat kovemmat kuin muilla. Ei ydinvoima silti ole kalliimpaa kuin tuulivoima. Siten jos se syrjäyttää tuulivoiman rakentamista, perussyy on tuulivoiman kilpailukyvyttömyys. Eikä epäselvää ole, että jopa laman aikainen energiataseemme on pahasti negatiivinen ja tukeutuu tuontiin. Saksa ja Tanska yrittävät antaa itsestään kuvaa uusiutuvan energian käyttäjinä, kun tosiasiassa molempien energiatalous pohjautuu kivihiileen.
Suomi tuntuu olevan siitä ainutlaatuinen maa, että meillä ydinvoima näyttäytyy halvemmalta kuin monessa muussa maassa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa syöttötariffiksi ydinvoimalalle on säädetty 118 €/MWh, mikä on aika paljon enemmän kuin vaikkapa kotimainen tuulivoiman syöttötariffi. Meillä Fennovoima lupaa tuottaa energiaa hintaan 50 €/MWh. Jos tämä toteutuukin, on tuo hinta enemmän kuin ennakoitu markkinahinta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Näitä aiemmin keskusteluissa olleita ennakointeja vieläpä laskee Ruotsin uuden hallituksen äskeinen ilmoitus lisätä uusiutuvien tavoitetta 25 TWh:sta 30 TWh:hon vuoteen 2020 mennessä. Tällä tuppaa olemaan sähkönhintaa entisestään alentava vaikutus.
Entä se tuulivoima sitten? Sen hinta laskee koko ajan. Yhdysvalloissa pystytään tuottamaan tuulivoimaa jo alle 30 €/MWh, kun vuonna 2009 parhaimmillaan päästiin vasta hintaan 101 €/MWh. Tämä on tietysti ääriesimerkki, mutta suunta on selvä.